Ajankohtaista

2. syys, 2020

Elämä on,
paisteessa ja myrskyssä minua kantanut.
Sen tyyneydessä paljon myös antanut.
Nyt on loppu käsillä, näillä lammen vesillä.
Periksi täytyy antaa, kun en voi muuta.
Aikaa on kenties,
katsella vaikka tuota kaunista kuuta.

Muistot kivat minua lohduttaa,
niistä kiitos Teille.
Kiva kun tulitte meille!

Jaana Immonen
2. syys, 2020

Tämän runo pulppusi haikeudestani, ollessani mustikkametsässä:

Syksy

Syksy saapuu, itkut sen myötä.
En ymmärrä tätä sydämeni työtä.
Lapset kouluun rientää työhön,
heidän kasvavan nään.
Sekö tekee tunteen kipeän tään.

Jaana Immonen

Jaana Immonen